Kysymykset: Marko Suomi
Kuka olet ja miten jouduit tekemisiin kahvakuulien kanssa?
Nimeni on Aapo Kilpelä. Olen koulutukseltani liikuntatieteiden maisteri ja toimin tällä hetkellä Kirkkonummella kirkkoharjun koulun yläasteella liikunnan ja terveystiedon opettajana. Kahvakuuliin tutustuin ensimmäisen kerran liikuntatieteellisen tiedekunnan eli liikunnan kuntosalilla. Aloitin tietysti tekemällä tempausta 32 kilon kuulalla lyhyitä sarjoja. Kuulien kahvoissa ollut karhennuskaan ei silloin haitannut…Tekniikka oli painonnostomainen enkä ollut kuullutkaan mistään girevoy sportista. Lopullinen innostuminen alkoi kun osallistuin painonnostoliiton järjestämään kahvakuulakoulutukseen, jossa kouluttajina olivat Antti Katajainen ja Marko Suomi. Aloin harjoittelemaan kurssilta saamillani vinkeillä ja tilasin Voimatoimen Tuomolta ensimmäiset kuulani. Viime keväänä sitten Steve Cotter vieraili Suomessa ja suoritin hänen ohjauksessaan Certified Kettlebell Trainer-tutkinnon ja ostin itselleni lisää kuulia opetuskäyttöön.
Mistä sitten sait ajatuksen viedä kahvakuulaharjoittelun kouluun?
Yksi tärkeä seikka on huoli nuorten fyysisestä kunnosta. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan yksi tavoitteista on, että oppilas oppii kehittämään ja arvioimaan toimintakykyään. Fyysinen toimintakykyhän koostuu pääasiassa hengitys- ja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvystä. Parhaillaan kahvakuulailu kehittää näitä kaikkia osa-alueita, mutta varmaan pääpaino on jälkimmäisessä. Koulussa perinteisesti palloillaan, voimistellaan, uidaan, painitaan (ainakin meidän koulussa…) jne. ja lihaskuntoharjoittelu toteutuu näiden lajien yhteydessä, riippuen tietenkin opettajasta. Harvassa koulussa kuitenkaan on kuntosali ja myös meidän koululla sellaista ei ole. Kahvakuulaharjoittelulla taas voidaan korvata perinteinen kuntosaliharjoittelu kokonaan, ellei nyt sitten satu pitämään pec-decin tekniikan oppimista hirvittävän tärkeänä. Kahvakuulaharjoittelun eduista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta mielestäni lyhyesti sanottuna kahvakuula on kuntosali pienoiskoossa – ja paljon enemmän.
Juttelin muuten erään kokeneen ortopedin kanssa eräästä yhteisestä havainnosta: liikuntaa aktiivisesti harrastavilla nuorilla on merkillisen paljon tuki- ja liikuntaelinten ongelmia etenkin polvissa, nilkoissa ja selässä. Ja yleisintä tämä on havaintoni mukaan pallopelien harrastajilla. Ei mulla ole tästä mitään tilastoja esittää, mutta mietimme yhdessä mikä merkitys on alaraajojen voima, liikkuvuus ja tasapainoharjoittelun vähäisyydellä loukkaantumisiin. Nopeat pallopelit kuten salibandy, jossa tehdään paljon suunnanmutoksia kovassa vauhdissa pinnalla jossa on kova kitka lisää mahdollisuutta esim. polvivammoihin JOS harjoittelu on muuten yksipuolista. Huom! Peräänkuulutan siis monipuolisuutta nuorten harjoitteluun, en em. laijen kieltämistä.
Tavoitteenani on myös tarjota oppilaille mahdollisimman monipuolista liikunnanopetusta ja mahdollisuuden tutustua uusiin lajeihin. Kahvakuulahan on vanha väline mutta suurimmalle osalle oppilaista vielä tuntematon.
Minkälaisia olivat ensimmäiset tunnit, jonne otit mukaan kahvakuulat? Miten oppilaat suhtautuivat?
Taisi olla syksyn ekoja tunteja, Johonkin jalkapallotunnin lomaan sanoin, että treenataampas vähän hauista. Jokaiselle kuula käteen ja tekemään etuheilautusta. Oppilaat ovat suhtautuivat kuulailuun tosi hyvin, mielenkiinnolla. Kyllähän heti alussa kävi selväksi asia mitä osasin odottaa: selän pitäminen suorassa on todellinen haaste. Ja koululiikuntatunneilla jos missä liikuntataitojen erot tulevat näkyviin. Osa oppilaista saattaa tehdä hämmästyttävän taloudellisella ja hyvällä tekniikalla esim. tempausta heti ekalla kerralla, toisilla on selkä pyöreänä hyvinkin pitkään. Tosin en opeta tempausta ekalla kerralla, mutta tietenkin jossain vaiheessa pitää motivoida ja näyttää mitä kaikkea kuulalla voi tehdä! Ja sitten pitääkin toppuutella, että tehdääs ensin näitä heilautuksia, kun oppilaat matkivat spontaanisti. Kyllähän ylä-asteen liikunnanopetuksessa motivointi tärkeää: Murkut sanoo aika nopeesti jos joku juttu on perseestä. Siis ihan näilllä sanoilla. Mutta jos jaksottaa opetuksen pieniin pätkiin, esim. 30 min. kerrallaan ja ottaa mukaan heittoja, jonkkaa ja viestejä joita olen kehitellyt, niin mielenkiinto pysyy yllä.
Tuli mieleen hauska tapahtuma kahdeksasluokkalaisten liikuntatunnilta: alkulämmittelyksi annoin tehtäväksi hölkätä rautaverkolla aidatun futiskentän ympäri. Pari laiskemman puoleista oppilasta käveli hyvin hitaasti lenkin. Annoin pojille kuulat molempiin käsiin ja ehdotin uutta lenkkiä farmarikävelyllä, ohjeena oli, että jaksatteko kävellä loppuun ilman kuulien laskemista maahan. Kuulathan alkoi tippumaan aika nopeasti ja lopussa oli hiki. Tajusin sitten myöhemmin, että toinen pojista kantoi 24-kilon kuulia…! Nappasin varastosta ekat mitkä käteen sattui. Mielenkiintoiseksi tarinan tekee se, että seuraavalla kerralla samat pojat pyysivät lenkin sijaan kahvakuulia farmarikävelyyn. Tästä tuli pienoine hitti, eli kuka jaksaa kävellä häkin ympäri 24-kuulat käsissä vähimmillä tiputuksilla. Eli koskaan ei tiedä mikä asia innostaa…ylä-asteella.
Muutenkin on ollut mielenkiintoista havaita, miten myös monet vähemmän liikuntaa harrastamattomat oppilaat saattaa innostua kuulailusta, jostain bottoms up-pressistä. Ylipainokaan ei haittaa, joskus maksimivoimaa voi olla enemmänkin pikkaisen pyöreällä kaverilla. Kuulailusta on myös tullut aika suosittu valinta niillä kerroilla, jolloin oppilaat saavat itse päättää lajin (joskus valinnaisilla liikuntatunneilla tähän on mahdollisuus). Ja monesti oppilas jolla on vaikka polvi kipeä ja ei pysty siksi osallistumaan lajeihin jossa juostaan, saattaa pystyä tekemään omatoimisesti kahvakuulaa.
Tällä hetkellä olen opettanut kuulailua kaikille luokka-asteille yläkoulussa ja lukiossa, tytöille ja pojille. Lukiossa vedin pienen alkeiskurssin, johon sai vapaaehtoisesti tulla ja osallistujia oli mukavasti olosuhteisiin nähden: harjoitukset klo 07.45-08.30 perjantai-aamuisin, ulkona, ei säävarausta. Mutta hauskaa oli, ainakin itselläni.
Miten kollegasi ovat suhtautuneet kahvakuuliin?
Kollegat on suhtautunu kuulailuun hyvin. Jossain vaiheessa vaahtosin aiheesta ehkä sen verran paljon, että sain lisänimen Mr.kahvakuula. Ihan hyvä titteli, ei pidä valittaa:)
Mitä tavoitteita kahvakuulaharjoittelulla koululiikunnassa on?
Tavoite on, että jokainen oppilas osaisi ylä-asteen jälkeen etuheilurit, riven, punnerruksen, työnnön ja tempauksen yhdellä kuulalla. Tai jos ei osaa, tietää mitä ne ovat ja miten niitä voi harjoitella. Ja että kelissä kuin kelissä voi harjoitella ulkona, aina ei tartte mennä sisälle. Nimenomaan ulkonahan me ollaan harjoiteltu. Yksi tavoite on myös, että oppilaat oppisivat yhdistämään lihaskuntoharjoittelua muuhun harjoitteluun. Itse ujutan opetusta alkulämmittelyihin, loppujumppiin, pelien tauoille jne.
Kaikki tämä vaikuttaa hyvältä. Miten muut opettajat pääsisivät kokeilemaan tätä muissa kouluissa?
Minkälaisena näet kahvakuulien tulevaisuuden kouluissa Suomessa?
Avainasemassa ovat tietenkin liikunnanopettajat. Onko kiinnostusta lajia kohtaan ja miten liikunnanopettajat näkevät kahvakuulaharjoittelun soveltuvan koululiikuntaan. Kahvakuulien hinta ei ole sen käyttöikään nähden kummoinen. Yhden sählymailan hinnalla saa monen sukupolven liikuntavälineen. Itselläni on ollut hyviä kokemuksia kahvakuulaharjoittelusta koulussa ja toivon, että moni muukin opettaja kokisi hyviä opetuskokemuksia lajin parissa. Ja voihan oppilaillakin olla hauskaa siinä sivussa.
