Kuka olet ja miten törmäsit kahvakuulaharjoitteluun?
Olen Petra Virtanen, Liikunnanohjaaja(Lapin Urheiluopisto 4v.) Tahdonvoimaa-yrityksestä. Törmäsin kahvakuulaharjoitteluun ensimmäisen kerran v2006 veljeni Eero Virtasen esitellessä sitä minulle innolla. Ylil.Virtanen toimii kouluttajana ja valmentajana Lahden Urheilukoulussa ja siellä kuula on ollut pitkään toimiva treeniväline. Saarijärvellä pääsin kokeilemaan kuulatreeniä kuuliin hurahtaneen poliisin ja entisen kilpajuoksijan, Jouni Rinteen opastuksella ja sille kuulatielle jäin pahasti heti ekasta kerrasta koukkuun!!!! Eikä irtipääsyä näy !
Teillä on Saarijärvellä ohjattuja kahvakuulatreenejä vuoden ympäri ulkona. Minkälaisia harjoitukset ovat?
Kahvakuulaa heilutellaan Saarijärvellä 4 krt/vko. ( ja Äänekoskella 1 krt/vko)kelissä, kuin kelissä ympäri vuoden ja silloin tunnilla on selkeä linja. Aloitetaan lämmittelyllä ilman kuulaa, mobilisoidaan nivelet ilman kuulaa ja sitten tarraudutaan kuulatreenin ytimeen. Kuulatreeni kestää 60 min. ja se on aina musiikin tahdittama alkulämmittelystä loppuverryttelyyn ja venyttelyyn. Tunti rakentuu biisi kerrallaan ja yhteen viisuun on mahdutettu yleensä 3-5 liikettä sopivasti iskutellen. Sama ohjelma kestää 4 viikkoa, jolloin on optimaalinen aika kehittää tiettyä ominaisuutta. Sen jälkeen ohjelma vaihtuu ja alkaa uuden ominaisuuden kehittäminen. Välillä tehdään lyhyttä sarjaa jättikuulilla…välillä pitkää sarjaa pienillä kuulilla…tai vaihdellen näitä vuorotellen..välillä käytetään kahden kuulan liikkeitä, välillä vain yhtä kuulaa…monipuolisuutta haetaan ja tuskaa& tehoja joka ikisellä kerralla.
Mistä idea harjoitella ulkona sai alkunsa?
Kesällä on luonnollista treenata ulkona ja koska kuulailu on erittäin mainio ulkolaji, päätettiin kesäkautta jatkaa läpi vuoden…Kuulailun ajatukseen sopii oivasti myös kunnon pakkaskelit! Moni ei enää suostuisi sisällä treenaamaankaan, kun on ulkoliikunnan koukkuun hurahtanut. Paksut hanskat tuottavat välillä hiukan hankaluuksia…kun painavaa kuulaa on pakkasella vaikea pidellä paksussa talvirukkasessa ja ilman rukkasta taas tulee karuja paleltumisvammoja…mutta sitten pienennetään kuulaa ja pidennetään sarjaa…
Jenergianlehdessä on aika iso juttu meidän kuulatunneista, jos kiinnostaa, niin käy tsekkaamassa!
http://www.jenergialehti.fi/index2.php?id=12&selPage=1&type=7&articleId=595
Kenelle kahvakuulaharjoittelu ulkona sopii?
Mielestäni kahvakuulaharjoittelu ulkona sopii ihan kaikille ikään, sukupuoleen, kuntoon tms. katsomatta. Itse pidän ikärajana, että en mieluusti ohjaa alle 15v:lle vielä lisäpainoharjoittelua…että jos tekee kunnolla punnerruksia, leuanvetoja, mittarimatoja, supermiehiä ym.ym. oman kehon painoharjoittelua, niin se on ihan riittävästi ja liikaakin nuorelle, kasvavalle karpaasille/-tarelle…..Lisäpainoihin siirtymisen voi sitten aloittaa 15v. jälkeen, kun pituuskasvu alkaa olla kohdillaan eikä pääse muutenkaan siinä kasvuvaiheessa hontelona särkemään itseään….
Mutta siis, suosittelen kahvakuulaharjoittelua ihan kaikille, kun vaan muistaa aloittaa riittävän kevyellä kuulalla, jotta TEKNIIKKA menee kroppaan ja selkäytimeen ja aivokäytäviin..
..ja meillä käy kyllä ihan päiväkoti-ikäisiäkin..he treenaavat puukuulilla, joiden paino on 250g-550g..joten no…ei voi kieltääkään, kun haluavat tehdä samaa, mitä isät ja äidit tekee!!!!
Ulkona harjoittelu on muutenkin mukavaa, kun ei tarvitse miettiä treenivaatteita tai muuta ulkoista…voi pihamalla treenailla tuulipuvussa ja keskittyä itse tekemiseen.
Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle harrastajalle?
Aloittelevalle harrastajalle sanoisin sen tärkeimmän: TEKNIIKKA!!!!!! Kehon ulkopuolisella painolla harjoiteltaessa voi aina myös särkeä itsensä ja sitten on treenit treenattu pitkäksi aikaa. Jos alussa opettelee virheellisen tekniikan on sen korjaamiseen käytettävä tajuttomasti aikaa…ja virheellinen tekniikka aiheuttaa kiputiloja, virheasentoja ja epämiellyttäviä tuntemuksia..pahimmillaan liikunta- ja rasitusvammoja aivan suotta. Kahvakuulahan on mitä lempein väline oikein harjoitellessa Tosin se lempeys ei tunnu treenatessa tai seuraavana päivänä muistuvan mieleen..kun tehdessä on verenmaku suussa kokoajaan ja seuraavana päivänä on ne “minkäjyränallesitäeilentulijäätyä”-tuntemukset…..
Heilautuksella sitä saa huijattua itsensä luulemaan, ettei tässä edes kunnolla treenata….joten…tekniikka tuo tehoa, teho tuo tuskaa ja tuska tuo tulosta!!!!!!!!!! Tekniikkaoppiin kannattaa mennä seuroihin, kahvakuulaa ohjaavien ihmisten treeneihin ja esim. kahvakuulafoorumille. Tietoa löytyy vaikka kuinka. Ja koulutusta sekä ohjaajille, että harrastajille on nykyää jaossa todella paljon. Kaikki irti niistä vaan!!! Ja onhan meillä myös Kahvakuulailun huippu-urheilijat suomessa, jotka auliisti jakavat myös oppejaan, joten näistä kaikista omaan treeniin hyötyä hakemaan!!!
Aloittelijan kannattaa opetella hyvin kahvakuulailun perusliikkeet…esim. kilpalilulajit. ja treenailla pitkään niillä. Sitten myöhemmin voi tartuttaa kroppaansa muitakin liikkeitä, sillä esim. tasapainokykyä kahvakuulalla on ihan loistava treenata..se kun tuppaa aina häiritsemään kropan tasapainopistettä ja siinähän sitä tasapainoa hakiessa ne kaikki kehon yli 600 lihasta joutuvat yhteistyöhön. Liikehermosto kehittyy ja voima senkun lisääntyy. Kahvakuula on erittäin monipuolinen väline ja liikkeitä löytyy miljoonia yhdistelmiä. Mutta perusasiat ovat kuitenkin a&o..eikä välttämättä koskaan tarvitse muita liikkeitä opetella, kuin etuheilautus, LC, Tempaus….niillä pärjää vaikka lopun elämäänsä. Mielekkyyttä ja erilaisia ärsykkeitä treeniin kyllä saa heitoilla ja kannoilla, liikkeelle lähdöllä, punnerruksilla ja vaa’oilla ym.ym. comboilla…Monipuolisella treenillä kroppa vahvistuu ja voimistuu ja liikeradat säilyvät isoina. Kroppa toimii kuin ruoska ja toimintakyvyn ollessa hyvänä myös arjen liikkuminen & oleminen on yhtä juhlaa.
Ja aloittelijalle vielä yksi vinkki: ihan sama mikä kenetkin saa liikkeelle esim. sohvan pohjalta….olkoon se sitten Kahvakuula tai vaikka Zumba..tai mikä tahansa…ihan sama!!!!!! Jos joku liikuntalaji vie mennessään, niin ANNA MENNÄ. Liikunta tuo niin monelle sektorille elämässä loistavia fiiliksiä, toimintakyvyn kasvua ja olon paranemista, terveyttä ja tunnelmaa että se on aina isosti kuin rahaa pankkiin laittaisi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Ja yleensä liikkuva ihminen saa innostettua myös muita! Liikunnan positiiviset vaikutukset leviävät. Ja jos se ylihuominen koittaa vähän jäykkänä, pitkittyneenä lihaskiputuntemuksena, niin se on nautinnollista, tervettä kipua!!!!! Toki joskus voi vaikka nilkka muljahtaa tms…mutta sekin on parempi, kuin että jää siksi sohvalle, kun pelkää, että voi sattua selkään, voi tapahtua joku vamma…tekevälle sattuu, sitten korjataan ja taas maistuu meno! Elämässä on enemmän sisältöä, kun tapahtuu!!!!!
Miten itse treenaat?
Itse treenaan ryhmäliikunnalla…..kahvakuulalla treenaan 6 krt/vko. ja silloin aina 60min. /krt. Neljän viikon välein vaihtuu treeni..joten neljän viikon ajan kehitän aina vähän tarkemmin jotakin ominaisuutta..sitten taas vähän eri ärsykettä seuraavaan jaksoon, jottei jäädä polkemaan kehittymisen kanssa paikalla…
Kahvakuulan lisäksi treenailen ryhmäliikunnan muissa muodoissa 8-15 h./ vko Mutta tämä onnistuu vain siksi, että ryhmäliikunta on ammattini. Treeniksi lasken joskus myös tuntien rakentamisen ja harjoittelun, jolloin treenimäärä lisääntyy usealla tunnilla.
Tuntimäärät ovat sellaiset, että on pakko myös hieman tarkkailla tankkausta ja miettiä, että kuinka paljon sitä rahkaa ja mustikoita, tonnikalaa, kanaa, 100% ruista ym.ym. oikein pitäisi syödä, että jaksaa….
Treenaan aina yleensä muiden kylähullujen kanssa, joille mahtavinta on se, kun saa kroppansa ihan loppuun, täysin tyhjiin ja jopa erittäin kauas yli sen oman epämukavuusalueen rajan, eli melko kovaa. Ja luonteenlaatuni onkin sellainen, ettei kovin suuresti nuo menttaalilajit pääse hurmaamaan. Omassa treenissä tulisi ehkä toisinaan keskittyä siihen peruskestävyyten, jossa ei vedetä sata lasissa, vaan tehtäisiin ihan vaikka palauttelevaakin harjoitusta. Mutta, kuten jo sanottua, kun on näiden höyrypäiden joukkoon itsensä saattanut, niin ei malta poissakaan olla, eikä juuri rauhassa vetää, joka kerta tulee pyrittyä edelleen siihen, että verenmaku on suussa, oksennusta rinnuksilla ja kyyneleet tirskaa silmäkulmasta, kun tuskaa haetaan….siihen rauhalliseenkin pohjan rakentamiseen ja ylläpitoon ehkä tulevaisuudessa kannattaisi kiinnittää huomiota. Ikää tulee joka päivä lisää…..
Kuka tai ketkä ovat esikuviasi?
Esikuvana kuulamaailmassa meillä täällä kaikilla taitaa olla KUKKA LAAKSO!!! käsittämätön mimmi!!! Mitkä kommentit treenaamisesta, mikä asenne, mikä huumori….JA MITKÄ TULOKSET!!! ja mikä tekniikka…eli ei voi olla suitsuttamatta ihan joka saralla tuota KUKKAA!!!!!! Todella nimensä veroinen Kukka kuulailun maailmassa!!!!!!!!!!
ja tämä esikuva pätee minulla & monella kymmenellä muulla naisella ja miehellä(uskallan sanoa…myös monen Äänekosken palomiehen ja Saarijärven palomiehen kuuluvan tähän fanittajajoukkoon) Saarijärvellä ja Äänekoskella!!
Kuvat Petri Blomqvist
Pingback: Saarijärvi tanssii ja soi! « NEXT MONDAY