Kahvakuulaurheilun MM-mitaleista kilpailtiin 25.-29.11.2015 Dublinissa. Heli Laine kilpaili kisoissa sekä amatöörisarjassa että veteraanisarjassa. Seuraavaksi tuore maailmanmestari (40-44, -63 kg, 168 toistoa) kertoo omin sanoin kokemuksistaan MM-kisoissa.
Heippa!
Kisoista jäi tosi hyvä mieli! Reissu onnistui täydellisesti! Lähin hakemaan mitalia ja parantamaan omaa ennätystäni 16kg tempauksessa. Ennätys jäi valitettavasti haaveeksi.. Kuntoa riittäisi mutta tekniikassa on joku vialla että ote loppuu liian aikasin! Amatöörisarjassa tosin pääsin heti alkuun hyvään flouhun, mutta tuomari oli erittäin tarkka! Huomautteli alussa heti, mutta en ymmärtänyt miksi.. Flou karkasi kun jouduin himmaamaan tahtia! No, ei siinä auttanut kun nöyrtyä ja tehä se mitä kerkesi siinä ajassa! Ei jäänyt monesta toistosta pronssi… Olin kuitenkin suht tyytyväinen tulokseen kun vertasi muihin saman sarjan nostajiin sekä osallistuja määrään sarjassa! Ei huono 😉
Sunnuntai oli mielessä että siinä on mahollisuus petrata, mutta kyllä se näköjään syö kuntoa kun ei kerkiä palautuu kunnolla… Olihan siinä kaks välipäivää, mutta kun ei niitä osannu levon kannalta ottaa! Oli liikaa tekemistä ja nähtävää 😉 Kerrankos sitä Irlannissa on! Painon pudotuksen alotin hyvissä ajoin puhdistamalla ruokavalion ja viimeiset päivät oli haasteellisia ravinnon suhteen sekä nesteyksen ja myös ressin koska en tiennyt yhtään miten paino oli lennolla muuttunut! Eväitä sain turvatarkastuksen läpi hilattua jonkun verran,mutta kylmäsäilytystilaa ei ollut niin punnituspäivä oli haasteelista saada kelvollista evästä.. Yllätykseksi paino olikin hujahtanut roimasti alas ja eka kerran kävin puntarilla ,että ei tarvinnu lähtä sprintille 😉 Punnitus oli aika myöhään, joten hiilaritankkaus aikaa ei paljoo ollut! Piti vaan nopsasti yrittää syödä ja paljon että kerkes vielä nukkuukkin!
Kisapäivänä oli jännät fiilikset! Sitä ei jotenkaan tajunnu, että kohta on lavalla 🙂 Vatsakin meni sekasin ja oli kriittiset hetket ennen nostoa etten myöhästy lavalta 😀 Lavalla oli hyvä fiilis! Kotoisa ja samalla niin jännä että pysty sulkemaan kaiken ulkopuolelle. Itellä onneks vielä tekniikka pelasin (siis tulostaulut ja kello) kun se jossain vaiheessa seuraavissa sarjoissa alko hajota! Lavalla oli kiva olla ja siellä kyllä viihdyin. Se adrenaalin määrä oli jotain ihan huikeeta! Pysty pittää ittesä kasassa jännitykseltä tai se jännitys ei tuntunu pahalta. Oli aiwan huigeeta! Oli hitokseen kivat kisat ja järjestelyki toimi niin hurjan osallistujamäärän lisäksi tosi hyvin! Vähä tietty nostot oli myöhässä ja palkintojen jaot, mut sit piti olla vaan kärsivällinen! Kyllä sen etukätteen ties ettei kaikki voi mennä ku srömsöössä! Kisahalli oli tarpeeks iso ja palveli hyvin nostajia kuten yleisöäkin ja hyvällä paikalla.. Kyllä kaikenkaikkijaan jäi erittäin positiivinen ja hyvä mieli kisoista.. Eikä tietenkään vähiten ton mitallin takia 😉
T:Heli
