Category Archives: artikkelit

Kisaraportti – Sotilasurheiluliiton kahvakuulakisat 11.5.2011

Teksti: Anneli Hokkanen 2011

Sotilasurheiluliiton kahvakuulakisat järjestettiin Helsingissä Santahaminan Sotilaskodissa 11.5.2011. Kilpailulajina oli viiden minuutin LC ja sarjoja oli kolme:

  • naiset, yksi 12 kg kuula, yksi kädenvaihto,
  • miehet alle 85 kg, kaksi 16 kg kuulaa,
  • miehet yli 85 kg, kaksi 20 kg kuulaa.

Kisoihin saivat osallistua Sotilasurheiluliiton jäsenseurojen jäsenet.

Osallistujamäärä ei päätä huimannut: ilmoittautuneita oli kahdeksan, joista yksi vielä joutui perumaan tulonsa. Santahaminan varusmiehilläkin oli ollut niin rankka päivä, ettei paukkuja riittänyt kuulien nostamiseen, mutta onneksi heistä kuitenkin saatiin kisatuomareita ja yleisöä paikalle. Yhden muualta tulleen varusmiehen kisanostoa saatiin onneksi seurata. Naisten sarjassa oli kolme kilpailijaa, alle 85 kg miesten sarjassa yksi ja yli 85 kg miesten sarjassa kolme kilpailijaa, joten tiukkaa kisailuakin saatiin aikaiseksi. Mukana oli sekä ensikertalaisia että kisakonkareita. Ikähaitariakin löytyi: vanhimman ja nuorimman nostajan ikäero oli 25 vuotta.

Nostajille kisatilanteeseen toi lisäjännitystä se, että nostolavat olivat Sotilaskodin korotetulla näyttämöllä saliyleisön edessä. Kisojen päävastuunkantaja Manne Isoranta toimi päätuomarina ja kisajuontajana yllyttäen yleisön välillä raikuviin aplodeihin. Tuomarilinja oli lähinnä ohjaava ja kannustava, mutta samat säännöt tietysti koskivat kaikkia.

Kuulat heiluivat tiuhaan tahtiin neljässä erässä. Reilun puoli tuntia näyttämöllä virtasi hiki, ja sitten kisa olikin jo ohi. Mitalienjaon jälkeen GS-kilpailijat Terhi ja Heikki Vierelä olivat vielä hetken paikalla vastailemassa kysymyksiin. Suurimmalla osalla kisailijoista oli niin pitkä kotimatka, että tien päälle piti kiiruhtaa suhteellisen nopeasti. Osa kerkesi kuitenkin piipahtaa saunassa ja uima-altaassa vielä ennen lähtöä. Kaiken kaikkiaan kisa oli hieno kokemus ja tunnelma lämminhenkinen. Kiitokset järjestäjille! Toivottavasti kisa saa jatkoa ja lisää osallistujia ensi vuonna – jossakin.

Kisatulokset:

Naiset 12 kg

  1. Terhi Vierelä TurVU            95
  2. Anneli Hokkanen    LuoVU           91
  3. Anne Kallberg          LuoVU           84

Miehet 2 x 16 kg, alle 85 kg

  1. Harri Lehtola RajanUrh       53

Miehet 2 x 20 kg, yli 85 kg

  1. Miikka Aaltonen       HelVU            77
  2. Heikki Vierelä           TurVU            69
  3. Jiri Grönman RiiVU 35

Joukkuekisa:

  1. Luonetjärven Varuskunnan Urheilijat     175
  2. Turun Varuskunnan Urheilijat                  164
  3. Helsingin Varuskunnan Urheilijat              77

Kahvakuulamaraton: ihmiskoe Saarijärven Summassaaressa 19.2.2011

Kahvakuulamaraton: ihmiskoe Saarijärven Summassaaressa 19.2.2011

Teksti: Anneli Hokkanen 2011

Helmikuinen lauantai valkeni kauniin aurinkoisena, kun kiiruhdin tarkastamaan ulkolämpötilaa. Jihuu, enää reilusti -27 astetta! Se oli sentään yhdeksän astetta vähemmän kuin kuluneella viikolla. Mutta kun monta viikkoa odotettu ihmiskoe, kuuden tunnin kimppakahvakuulailu oli päätetty pitää, niin eihän siinä muu auttanut kuin pakata auto täyteen kuulia, vaatteita, evästä ja mitä nyt siinä pakkasessa ikinä tulikaan mieleen tarvita kolmen tunnin ulkokuulailuun ja heti perään kolmen tunnin sisäkuulailuun. Ai niin, ja pitihän uimakamppeetkin pakata, kun kerran kylpylään oltiin menossa.

Ilmassa oli kylähulluuden ja miksei suuren urheilujuhlankin tuntua, kun kuulailija toisensa jälkeen lipui lumisen maiseman keskeltä Summassaaren kylpylän pihaan, jossa tapahtuman järjestäjä ja ohjaaja, Petra Virtanen kiskoi aggregaattiaan käyntiin hyytävässä pakkasessa. Aggregaatti oli jäässä eikä käynnistynyt, mutta ei se kiskominen toki hukkaan mennyt, saihan Petra siinä itselleen alkulämmöt. Sähköä järjestyi silti kylpylän seinästä, eikä Petran tarvinnut ilman taustamusiikkia laulaa.

Kello 12 aloitettiin vanhalla tutulla ohjelmalla, jota oli jauhettu nelisen viikkoa joulun jälkeen. Kun alkuverryttelyt oli moshattu läpi, mobilisoitiin nivelet notkeiksi ja ei kun nostamaan isoja kuulia paksuilla hanskoilla. Kahdeksan toistoa riitti ja vitonenkin oli fitnesstä! Hyvin kuulat nousivat, vaikka olo ei niissä tamineissa kaikkein notkeimmalta tuntunutkaan. Lämmin oli koko ajan ja commandopipon läpi oli hyvä hengittää. Väliin tehtiin jumppaliikkeitä pienemmillä kuulilla ja laskeuduttiinpa patjoillekin rääkkäämään vatsalihaksia. Tunnin loppuun pienet ravistelut ja se oli siinä. Uutta tuntia vaan koneeseen.

Petra oli rakentanut päivän siten, että ulkona tehtiin kolme erilaista tunnin kestävää ohjelmaa, jonka jälkeen siirryttiin tekemään sama kaava sisälle. Ohjelma oli loistava, sillä kolmas ja kuudes tunti sisälsi pareittain tehtävän osion, jossa toinen pareista nosti kuulia ja toinen liikehti sillä aikaa muuten. Sitten vaihdettiin osia. Varsinkin kuudennella tunnilla tämä pariohjelma nousi arvoonsa, kun huomasi, että salin ympäri juokseminen laittoi maitohapot liikkeelle. Seuraavien päivien sietämätön lihasjumi olisi ollut taattu, jos viimeinen tunti olisi pelkästään nostettu kuulaa.

Kaikki osallistujat eivät olleet ihmiskokeessa alusta loppuun, vaan tapahtumaan sai osallistua niin monelle tunnille kuin halusi ja missä kohtaa vain. Niinpä jotkut kuulasivat tunnin, kaksi, kolme tai neljä. Eniten osallistujia taisi olla ensimmäisellä sisätunnilla eli aamulla aloittaneiden neljännellä tunnilla. Porukan lisääntyminen antoi meille monta tuntia puurtaneille lisäpuhtia. Pysyi ohjelma kasassa eikä tunnelma karannut liian hysteeriseksi, kuten olisi saattanut ennalta odottaa käyvän. Pieni kepeys on tietysti aina paikallaan, ei siellä nyt sentään otsa kurtussa väännetty!

Kello 18 lopetettiin urakka hyvillä mielin ja kannettiin kuulat Petran peräkärryyn. Wau mikä tunne: me teimme sen! Porukalla sitä näemmä pystyy huikeisiin suorituksiin. Kuka pystyisi tekemään saman kotona itsestään, tai kenelle tuollainen tulisi edes mieleen – kysyn vaan.

Viisi ihmistä kuulasi koko kuusituntisen yhtäjaksoisesti alusta loppuun. Yksi näistä viidestä, yli 60-vuotias, aamuviideltä yövuoronsa lopettanut mies, kiteytti päivän tunnelmat viimeisen tunnin viimeisen vartin aikana: “Tulihan se ilta lopulta!”

Osa porukasta laskeutui vielä kylpylään altaaseen hetkeksi pulikoimaan ja saunomaan, sekä samalla purkamaan päällimmäisiä tunnelmia. Lauteilla oli väsyneitä mutta iloisia – itsensä voittaneita ihmisiä – jotka myöhemmin katosivat höyryävinä ja yhtä kokemusta rikkaampina kiristyvään pakkasiltaan. Eläköön kuulahulluus!

Kahvakuulaurheilun kansallinen ja kansainvälinen “maasto”

Vaikka kahvakuula onkin yksinkertainen väline, siihen liittyy paljon monimutkaisia lyhenteitä, tuotteita ja organisaatioita. Ja hieman sekavahan tuo lyhennekasa on mutta loppujen lopuksi asian ytimessä on kuulan nostaminen pään päälle. Tämän tekstin ja alla olevan kuvan tarkoitus on havainnollistaa kahvakuulaurheiluun liittyvää kenttää Suomen näkökulmasta, koska siitä aina välillä tulee kysymyksiä.

Kuten kuvasta näkyy, maailmalla on useita eri organisaatioita, jotka mm. järjestävät kansainvälisiä kisoja ja toimivat enemmän tai vähemmän urheiluliittojen kaltaisina. Suomalaisen nostajan kannalta oleellista on se, miten homma toimii täällä, koska jos treeni ja kisaaminen ei suju Suomessa niin ei se sitten suju kansainvälisestikään.Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin sellainen että Suomessa nostaminen sujuu kohtalaisen hyvin, tänä vuonna on kisattu jo SM:t kaksiottelussa ja lokakuun alussa on vuorossa Long Cycle. Lisäksi nostajien tekninen taso on noussut tasaisesti vuosien varrella. Toki aina toivotaan lisää kokeilijoita ja uusia nimiä lajin pariin haastamaan rohkeasti kokeneempia nostajia!

Painonnostoliitto on lajin kattojärjestö Suomessa, mikä tarkoittaa että sillä on vastuullaan kisasäännöt, edustusjoukkueiden nimeäminen kansainvälisiin kisoihin ja arvokisalupien myöntäminen seuroille. Seurat taas puolestaan mahdollistavat nostajien harjottelun, järjestävät kisoja ja tapahtumia sekä tarjoavat valmennusta jäsenilleen, kukin seura omien resurssiensa mukaan.

Suomessa on tätä kirjoitettaessa (tietääkseni, korjatkaa jos jotain puuttuu toim. huom.) 4 Painonnostoliittoon kuuluvaa seuraa, joissa on aktiivista kahvakuulaurheilutoimintaa: Suomen kahvakuula ry, Girevoy Sport Lieto ry, Kahvakuulaharjoittelu ry sekä Oulun Karateseura ry.

Kansainvälisillä liitoilla ei tällä hetkellä ole Suomessa virallista edustusta (Suomen kahvakuula ry oli aikaisemmin IUKL:n maaedustaja) mutta suomalaiset kisaajat eli Painonnostoliiton nimeämät edustajat ovat tervetulleita kaikkien eri organisaatioiden kisoihin, koska kaikilla on yhtä lailla motivaatio saada kisoihin innokkaita nostajia.  Nostajia on ollut niin IGSF:n, IUKL:n kuin WKC:kin kisoissa, IKFF on ainoa jossa ei taida suomalaisia olla vielä käynyt. Oli miten oli, jokaisessa on vastassa samat painot ja samat säännöt pääpiirteittäin, kuten kotimaassakin.

Vaikka kaikenlaiset lyhenteet ja organisaatiosekamelskat ovatkin omiaan vieraannuttamaan itse tekemisestä, parhaiten mukaan kahvakuulaurheilun maailmaan pääsee tulemalla rohkeasti kokeilemaan tai ainakin katsomaan nostamista. Seuraava mahdollisuus tarjoutuu jo 11.9. Hyvinkäällä, jossa on GS Cup:n osakilpailu, lajina tempaus. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Long Cyclen SM, joka mainittiin jo edellä. Muitakin kisoja on suunnitteilla loppuvuodelle, niistä enemmän kun jotain konkreettista tietoa on saatavilla. Tervetuloa mukaan nostamaan!

Ja kilpailemista vierastaville vielä rohkaiseva teksti erään painiseuran esittelystä:  “Kilpailuihin osallistuminen opettaa käsittelemään henkilökohtaisten voittojen ja tappioiden tunteita ja niihin kannattaa osallistua rohkeasti jo pienemmälläkin harjoittelu-kokemuksella.”

Kahvakuula ja kuntoilu fitness -maailmassa on vielä paljon tätä monimutkaisempi kuvioa, ehkä siitä oma juttunsa myöhemmin?