Kukka Laakso: “Eikö tän voisi tehdä käsipainollakin?”

Helmikuussa 2007 luin netistä, että Nokialla Linnavuoressa olisi GS-yhteistreenit. En tiennyt mitä “GS” tarkoitti, mutta lainasin auton ja pakkasin kaksi kolmiokahvaista kuulaa takaluukkuun. Ajelin Turusta Nokialle, maan alla sijaitsevalle Courage Corner -salille. Tapasin lauman tyyppejä, jotka puhkuivat raskaiden rautapallojen kanssa ja nostelivat niitä aikaa vastaan. Olisiko ollut Katajainen tai Suomi, joka käski tehdä 10 minuutin sarjan 8-kiloisella. En tiennyt miksi, mutta tein. Tuon jälkeen kului tosin vielä vuosi, ennen kuin selvisi mitä se GS oli.

Minulle ensimmäiset kisat oli tammikuussa 2008 Oulussa Marko Suomen ja Voimatoimen leirin yhteydessä. Sen jälkeen olen kilpaillut melko paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Tuo Oulun kisa oli hauska kokemus. Kuvittelin olevani hyvä, mutta olin todella huono. En onneksi tiennyt sitä vielä silloin. 🙂 Tajusin huonouteni vasta Baltic Cupissa Riikassa, jossa jouduin ekaa kertaa elämässäni tempaamaan 16-kiloista. Sain pronssia, mutta se oli nöyryyttävä kokemus. Halu kilpailla oli kuitenkin itsekritiikkiä kovempi, joten jalat täristen kävin kisalavoilla siellä sun täällä, mm. Saksassa ja Latviassa.

Se, että ylipäätään löysin lajin. Voisin treenata ja touhuta kuulapallojen kanssa loputtomiin … ihmettelen itsekin miksi. Tietysti olen saanut lajin parista hyviä ystäviä jne. Matkat, kisat ja opettaminenkin on parhaita juttuja mitä lajin parissa tulee vastaan. Kisakokemuksista merkittävin oli viime vuoden Arnold Sport Festival (Columbus, Ohio), jonka jälkeen aloin treenata oikeasti. Olen käynyt seitsemässä kansainvälisessä kisassa viime vuosina, mikä on aloittelijalle ihan hyvä ja kallis määrä opetteluun. Toki oli huikeaa käydä pokkaamassa amatöörisarjan MM-kulta Tallinnassa, sen edelle on vaikea laittaa mitään.

Mikä on ollut ikävin lajikokemus?

Pettymyksiä on paljon … ehkä haastavinta on keksiä hyviä selityksiä huonosti menneille kisoille.

Miten lajissa pääsee alkuun, mitä aloittelijan kannattaa tehdä?

Opetella perusliikkeet sopivan kevyellä kuulalla (heilautus, rinnalleveto, tempaus, työntö). Alkuun pääsee, kun etsii hyvän ohjaajan, joka osaa opettaa tekniikat oikeaoppisesti. Sitten vaan treenaamaan niin pirusti! Tekniikoiden oppiminen vie aikaa, eikä muuta tietä ole kuin harjoittelu. Seuroista kannattaa kysellä apua.

Mikä on tulevaisuudenvisiosi itsestäsi ja lajista 5 vuoden päästä?

Realistinen visio? Vuonna 2015 suomalaisista enää vain murto-osa hiihtää eikä kukaan ole kiinnostunut jääkiekosta, koska kahvakuulaurheilu on vallannut kaikki urheilukanavat ja -uutiset. Suomalaiset nostajat tunnetaan maailmalla vaarallisina vastustajina ja Suomi-Ruotsi-maaottelu on aina yksi vuoden kohokohdista. Toistaiseksi Suomi on ollut voittamaton, mutta koska laji on Ruotsissakin kansallisurheilun roolissa, voitot eivät tule helpolla. Myös Karjala on haettu takaisin kuula kerrallaan.

Jokaisessa kaupungissa on vähintään yksi kahvakuulaurheiluun erikoistunut seura, joissa kaikissa on tarjolla huippuluokan valmennusta. MM-kisojen karsinnat televisioidaan ja kanavat esittävät tosi tv -sarjaa The Ultimate Lifter prime time -aikaan. Useat urheiluvaatevalmistajat ovat luoneet GS-malliston, jossa on nostovaatteita myös junioreille. Sponsorit punnitsevat panostuksiaan formulan ja kuulaurheilun välillä.

Minä valmennan omalla salillani kovatasoista naisten joukkuetta, mutta en ole vieläkään pystynyt voittamaan Catherine Imesia kisoissa.

Kahvakuula on välineenä yhä suositumpi, ja vaikuttaa että Suomessa ollaan nyt siinä pisteessä missä USA:ssa 4 vuotta sitten, eli väline saa valtavirran huomiota. Mitä mieltä olet tästä ilmiöstä?

Kahvakuulia saa kohta kenties huoltoasemiltakin, mikä on tavallaan hienoa. Harmi, ettei kaikki myyjät osaa kertoa mitä sillä tehdään (olen käynyt kyselemässä eri kaupoissa joten tämä on fakta, hehe). Ja kuulien materiaalitkin on kaikkea muovista kumiin. Ehkä se on ihan luonnollinen ilmiö, onhan sitä muovisia “levytankojakin”.

Hiukan ihmettelen, että kuulasta ei aina tunnuta hakevan sitä, missä tulee esiin välineen erinomaisuus. Tai mikä ylipäätään erottaa sen käsipainosta. Muutenhan se on vain paino siinä missä mikä tahansa muu punnus ja kahvakuulaharjoittelu yhtä ympäripyöreää kuin “salilla käyminen”.

Ajattelen kyllä niin, että kuulan myötä on esitelty ns. suurelle yleisölle uudenlainen tapa liikkua. Se, että vapaan painon kanssa ylipäätään liikutaan ja sitä viedään isoilla liikeradoilla pään päälle ja kropan ympäri jne on hyvä, mutta eihän siihen kahvakuulaa tarvita. Ehkä tässä olisi paikka viedä käsipainoharjoittelu uudelle tasolle? 😀

No, tehtiinpä mitä hyvänsä, pääasia kuitenkin että ihmiset liikuttavat välinettä, eikä väline ihmistä. Ja jos kuula houkuttelee naisia painojen pariin, sekin on hyvä. Osteoporoosi ei ole.

Miksi tekniikkaan kannattaisi panostaa?

Koska ilman tekniikan osaamista ei ole kunnon treenejä, saati kunnon tulosta tai kehitystä. Olipa lähestymistapa mikä vaan (kuntoilu tai kilpailu), taidon opettelusta ei pitäisi olla haittaa.

Kuka on merkittävin esikuvasi ja miksi?

Fanitan tietenkin valmentajaani Catherine Imesia. Myös Tatjana Potemkin on ehdottomasti yksi idoleistani. Catherine on hyvä ystäväni, Tatjanan tapasin MM-kisoissa. Yksi suosikkini on tottakai kaikkien suosikki Fedor Fuglev, jonka esiintyminen on poikkeuksetta vaikuttavaa huolimatta siitä, mikä kisa, mikä laji ja monesko päivä peräkkäin.

Ja syvä niiaus tietenkin heille, jotka ovat vieneet tätä lajia eteenpäin eri maissa. Se on korvaamatonta, kun halutaan kasvattaa lajin tunnettuutta ja saada lisää porukkaa nostamaan. Moni tekee tätä ehkä omien treeniensä ja kisasuorituksen kustannuksella myös Suomessa.

Jos saaga alkoikin Linnavuoren Courage Cornerista vuonna 2007, niin siihen nähden asiat on nyt aika hyvin. On kolme lajiin erikoistunutta seuraa, kahvakuulaurheilun katto-organisaationa Suomen Painonnostoliitto ja SM-kisoilla virallinen status. Erilaisia kilpailuja järjestetään vuoden aikana useita ja kiinnostus lajiin on selvästi kasvamassa. Vuonna 2006 Suomesta oli yksi mies kansainvälisissä kisoissa – ja 2009 siellä oli Suomesta jo 12 hengen joukkue.

Tosi tv -sarja kehiin, niin homma on aika kivasti pulkassa.