1. Kerro lyhyesti itsestäsi
Nelissäkymmenissä oleva perheenemo.
2. Minkälainen on liikuntataustasi?
Lapsena ja nuorena en harrastanut lainkaan varsinaista liikuntaa, sillä vanhempani ajattelivat, että pitäisi olla lahjoja siihen mitä haluaa harrastaa. Minä olin kömpelö ja hieman ylipainoinen, joten se siitä.
Nuoruus meni paljolti koirien ja hevosten kanssa puuhatessa. Näin jälkikäteen ajatellen siinä kyllä tuli liikuttua aika paljonkin, sekä ratsastaen että koirien kanssa pitkiä lenkkejä tehden, vaikka en sitä silloin mieltänyt liikunnaksi.
Ratsastuksen jouduin harmikseni lopettamaan selkävaivojen vuoksi reilu parikymppisenä. Lääkäri ohjasi menemään kuntosalille vahvistamaan selkää. Sillä salilla, jossa kävin ei ollut juuri minkäänlaista ohjausta. Aika umpimähkään tein jotain, eikä selkä sillä ainakaan paremmaksi tullut. Lopetin enkä ole sen koommin kuntosalilaitteisiin kajonnut. Siihen loppui myös selän kuntoutus, mutta ei selkävaivat.
Pyöräilyä olen harrastanut aina jonkin verran, mutta säännöllisyys on siitäkin puuttunut. Edelleenkin pyöräily on lähellä sydäntä ja kävisin pyöräilemässä paljon useammin jos saisin sen jotenkin sovitettua elämänmenoon.
Vähäkin liikunta jäi lasten myötä. Halua ja yritystä liikkumiseen oli kyllä, mutta liian väsyneenä ei jaksa ja kun ei liiku, niin on entistä väsyneempi. Ylipainoakin jäi joka raskaudesta muutama kilo entisten lisäksi.
Syksyllä 2007 tuli mitta täyteen liikkumattomuutta ja aloitin säännöllisen jumpassa käynnin painonhallinnan tueksi.
Menin jumppaan arkana ja ennakkoluuloisena, mutta omaksikin hämmästykseksi se lähti sujumaan ihan kivasti. Kuntosalin puolelle meno oli vielä isompi kynnys, mutta asiansa osaava ohjaaja sai houkuteltua minut sinne luvaten tekevänsä minulle täysin laitteettoman ohjelman ja voi hämmästystä, sehän oli kivaa!
Siitä se lähti ja sillä tiellä ollaan. Nyt kai jo uskaltaa sanoa, että liikunta on jo kiinteä osa ihan normaalia elämää, ei mikään poikkeustila. Erinäiset terveydelliset riesat ovat edelleen välillä ajoittanet liikuntaharrastusta, mutta onneksi aina on jotain pystynyt kuitenkin tekemään.
3. Kerro oma kokemuksesi siitä, miten olet päätynyt treenaamaan
kahvakuulilla. Miksi? Mikä siinä vei mennessään?
Jumpassa käydessä näin kun joku siellä salilla treenasi kahvakuulilla. Näytti mielenkiintoiselta, joten sitähän piti päästä kokeilemaan.
Kokeilin ja siinähän se oli. Tuntui heti sille, että tätä lisää. En pystyisikään pidemmän päälle treenaamaan mitään, mikä ei oikeasti kiinnosta. Treenaamisen pitää olla kivaa ja itsessään palkitsevaa.
Kahvakuulailun kiinnostavuutta on lisännyt myös se, että niillä voi reenata yhtä lailla salilla tai kotona. Tarvittaessa kuulat kulkevat yös reissussa mukana.
Kahvakuulailun saa sovitettua lapsiperheen vauhdikkaaseen arkeen aremmin kuin monen muun liikuntaharrastuksen. Niinpä päivän treenit saattavat olla yhtä lailla aamupäivällä kuntosalilla kuin iltapäivällä kotipihalla lasten hiekkalaatikkoleikkejä valvoessa, lastenohjelmien aikaan takapihalla tai yömyöhällä olohuoneessa. Tai vaikka järven rannalla lasten uimapuuhia valvoessa ja treenin jälkeen itsekin järveen pulahtaen.
4. Hyödynnätkö kahvakuulia jotenkin muuten kuin omassa
harjoittelussasi?
Kuulat toimivat meillä myös satunnaisesti pähkinänsärkijänä ja oven auki- tai kiinnipitäjinä.
5. Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi?
Minun tavoitteeni on tulla teräsmummoksi! Haluan pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa ja toimintakykyisenä nyt ja tulevina vuosina.
En siis välitä miettiä tavoitteitani niinkään toistoissa tai ostetuissa kiloissa. Mukavaahan se tietysti olisi jos vaikka kehitystä silläkin saralla tapahtuisi, edes vähän.
Mielenkiintoa harjoitteluun saatan ylläpitää pienillä konkreettisilla välitavoitteilla, kuten vaikka treenaamalla niin, että pystyisi johonkin tiettyyn suoritukseen tai osallistumaan johonkin tapahtumaan tai kilpailuun ihan vain huvin vuoksi.
6. Millainen on liikuntaviikkosi, kuinka usein treenaat ja mitä?
Vaihtelee aika tavalla fiiliksen ja muun elämänmenon mukaan. Jos joskus voin vapaasti valita mitä ja milloin treenaan ja terveys sallii täysipainoisen treenaamisen, niin liikuntakertoja on 5-6 kertaa viikossa.
Kuulatreenejä niistä on 2-3 ja niiden sisältö saattaa vaihdella aika paljonkin tilanteen mukaan. Tuon lisäksi sitten mahdollisimman monipuolisesti muuta jumppailua sekä itsekseni että erilaisilla ryhmätunneilla kuten ChiBall, Pilates, venyttely, kuntopiiri spinning yms.
Luonnossa liikun mielelläni, joten pyrin käymään usein metsässä sauvakävelemässä. Usein nuorin lapsi kulkee näillä retkillä mukana selkärepussa.
Käytännössä päivittäisen liikunta-annoksen joudun ottamaan siitä mistä ja miten milloinkin voi eli sen mukaan miten se perheen puolesta onnistuu, jos ylipäätään onnistuu. Jos ei muuta mitenkään ehdi tai jaksa, niin yritän saada tehtyä edes jotain pientä kehonhuoltoa ennen nukkumaan menoa.
7. Onko jotain, mitä haluaisit sanoa kuulaharjoitteluun liittyen?
Hehkutusta? Varoituksen sana?
Kahvakuulailu ei ehkä muuta koko maailmaa, mutta minun maailmaani se on kyllä aika lailla muuttanut liikunnallisempaan suuntaan!
Jos jostain pitäisi varoituksen sana sanoa, niin ehkä siitä, että aloittelijan kannattaa aloitella rauhallisesti ja riittävän kevyellä kuulalla. Varsinkin jos ei ole tullut harrastettua säännöllisesti muuta etäisestikään vastaavaa liikuntaa vähään aikaan, niin maltti on valttia. Liialla riehumisella ei tule muuta kuin rasitusvammoja, niin kuin kaikessa muussakin liikunnassa jos sitä ahnehtii liikaa liian nopeasti.
Jos voisin aloittaa nyt alusta, niin etenisin paljon rauhallisempaan tahtiin ja panostaisin vieläkin enemmän palautumiseen ja
kehonhuoltoon.
8. Terveisesi muille kahvakuulailijoille, tai kahvakuulaharjoittelun
aloittamista harkitseville?
Pidetään kuulat ilmassa!
